Sekopää saksannatsi

Lepää rauhassa Domi 2.6.2005 - 21.6.2011

2011-07-22T14:29:00.009+03:00

Rakkauspakkauksen taru päättyi kauniisti ja rauhallisesti 21.6.2011. Viimeinen matka oli raskain tekemäni päätös ja sen ajan varaaminen raskain tekemäni asia ikinä, mutta tiesin tekeväni sen koiran ja sen hyvinvoinnin vuoksi, joten se helpotti. Domi lähti viimeiselle matkalleen täysin omana itsenään ja se pääsi vielä rähisemään eläinlääkäriaseman ovilla toiselle koirallekin, itkun sekaista naurua minussa ja Petterissä aiheuttaen. Mun Äijä. Maailman hienoin.

Domi tuhkattiin ja haudattiin Ikaalisten mökille tyynenä perjantai-iltana 8.7.2011.

Hyvää matkaa Rakas. Olit se ensimmäinen koira ja taatusti opettavaisinkin. Ikävä on valtava, mutta aika on jo kullannut muistot. Pientä, toistuvaa piipitystä on jo ikävä. Lepää kaikessa rauhassa ja juokse vehreillä niityillä niiiin paljon kuin sielu sietää.

Kiitos Artolle mahtavasta koirasta, Netalle erittäin hyvästä hoidosta ja kahdeksasta arvokkaasta lisäkuukaudesta sekä Kirsille koiran viimeisiä kuukausia helpottaneesta hieronnasta. Ja tietenkin myös kaikille muille koiran elämään vaikuttaneille.

Domi-rakkaus 6 v

2011-06-09T11:54:00.003+03:00

Viime torstaina 2.6.2011 juhlimme Domin 6-vuotissyntymäpäiviä metsälenkin, luunsyönnin ja kauppailun merkeissä, Domi pääsi maistelemaan jäätelöä. Tai no, maistelu oli se tarkoitus, mutta Domi tuumikin, että hänellä ne syntymäpäivät on ja varasti puolet jäätelöstä (tuuttiosan) :D

Perjantaina kävimme vielä Mustissa ja Mirrissä yhdessä ostoksilla, Domi sai pari luuta, muutaman pussin namuja ja punkkipannan. Kotiin käveltiin siis hyvän kokoisen muovikassin kanssa :) Domi tuskin huomasi muuta maailmaa, sen verran tarkasti se seurasi minun ja muovipussin liikkeitä kotimatkan ajan :D
Punkkitökötit on jo niskaan piperoitu toukokuun alussa, mutta kun löysin yhden punkin sen persuuksesta kuun puolivälissä niin päätin ostaa pannankin, 12,90e taisi olla hintaa.

Täytyy sanoa, että viime syksynä en olisi uskonut, että synttäreitä päästäisiin juhlimaan. Onneksi kuitenkin näin ja Domi pääsi miehen ikään, 6 v <3

Fysioterapia & hieronta

2011-06-09T11:28:00.003+03:00

Päätin viedä Domin hierojalle, jotta saataisiin selkälihaksia vähän rennommiksi ja muutenkin lihaksia vähän "auki". Tosin tarkoitushan oli toteuttaa hierojamenot jo paaaaljon aiemmin, mutta vihdoin 6.5.2011 sain aikaiseksi. Varasin ajan Piispasen Kirsille (http://www.kirsipiispanen.fi/), joka hoitaa ihan normaaleja tapauksia mutta myös halvaantuneita / vammautuneita koiria. Halusin Domille spesialistin hoitoa, joten Kirsi oli helppo valinta kokonaisvaltaisen hoidon saamiseksi. Kirsillä oli firman tiloissa kaikenlaisia välineitä fysioterapiaan (mm. vesijuoksumatto, puomeja, portaat ym.) ja hierontapaikka.

6.5.2011 oli siis ensimmäinen hoitokerta. Ensin alkuun oli pieni taustatietohaastattelu, jonka jälkeen mentiin ulos ja Kirsi kuvasi videolla Domin kävelyä, juoksemista ja normaalia toimintaa. Sen jälkeen käytiin läpi erilaisilla välineillä Domin nykykuntoa, jätkä pääsi kävelemään puomien yli, portaita ja kokeilemaan seisomista "keinulla". Lisäksi Kirsi kävi läpi yleisesti Domin lihakset hieronnalla. Yleisesti ottaen Kirsi tuumi, että Domi on (kuvaus)tilanteeseen nähden hyväkuntoinen mutta kaipaa lisää lihasta varsinkin takapäähän, jotta edestä/keskeltä saadaan painoa pois. Lisäksi hieronnalla Kirsi sai jo vähän Domin "kameliselkää" kevyemmäksi. Reppana kun on yrittänyt kompensoida takapään tilannetta köyristämällä keskiselkää ja välittämällä siten painoa eteen. Itseäni kuitenkin ilahdutti se kuinka hyvin Domi käyttäytyi, se oli ihan täysin käsiteltävissä ja hieronnassa malttoi hyvin olla paikoillaan, vaikka välillä piti vähän huomautella ja kitistä. Kirsi moneen otteeseen myös kehui käsiteltävyyttä.

23.5.2011 Toinen hoitokerta oli sitten täysin hierontapainotteinen. Domi sai tunnin vaan makoilla ja naatiskella hieronnasta - poikkeuksena kyljen vaihto puolessa välissä. Kameliselkä is going down! Vasenta takajalkaa hierottaessa Domi vähän huomautti, taisi tehdä hieman kipeää. Kuitenkin Kirsin sitä kohtaa jatkossa hieroessa koirakin rentoutui, se oli monesti muutenkin viittä vaille unessa :) Loppuun vielä käppäiltiin portaat kerran ja mentiin puomilla. Tarkoituksena siis molemmissa se, että koira käyttää takapäätään harkiten ja rauhassa ja se, että koira joutuu miettimään takapään käyttöä. Puomien yli loikkiminen tai portaita alas rynniminen ei siis ole hyväksyttävää toisin kuin Domi ensin meinasi :)

Sellainen ohje saatiin, että kipulääkettä (Rimadyl) voisi antaa ainakin rankempien lenkkien/touhujen jälkeen, jotta koira ei jämähdä paikoilleen makailemaan ja siten lihakset jäykistyvät. Tätä olenkin nyt noudattanut ja se on auttanut rankemman touhuilun jälkeen. Normaalipäivinä en ole kokenut Domin siitä apua saavan.

Ehdottomasti jatketaan hoidoissa, rahaa palaa mutta koirakin on tyytyväisen oloinen. Ensi viikolla jatkuu Domin menot akupunktiolla JA hieronnalla. Saa nähdä mikä vaste tulee, kun molemmat hoidot on ensi kertaa samalla viikolla parin päivän välein :)
Jatkossa tarkoitus olisi eksyä jälki- ja esineruutumetsään Domin mielen virkistämiseksi :) Jälki tuli mieleen siitä, kun Domi jäljesti minun (noin. 20 min) vanhat jäljet tarkalleen postilaatikolle asfalttia pitkin :o Vanha tekijä, hemmetti! :D

Painotavoite saavutettu!

2011-04-15T13:41:00.002+03:00

Dodii, täällähän edistytään. Akupunktio oli tiistaina 12.4.2011. Paino oli tipahtanu 1,5 kg ollen 40,1 kg. Näin ollen raamikas herrasmies pyrkii pitämään kyseisen painon ja aktiivinen painonpudotus lopetetaan, nyt siis sekin ylläpitotasolle :) Yksi säkki otettiin vielä laihdutusruokaa, mutta luultavasti puolen välin tienoilta alan syöttämään jotain seniori-ruokaa siihen kylkeen. Seuraava akupunktio meni kesäkuun puoleen väliin, 2 kk tulee siis taas väliä. Muuten taas Domista on tullut melkoinen sohvapottu, sänky on tosi jees sen mielestä. Monesti nukkumaan mennessä otan koiran unikaveriksi, jos isäntä istuu vielä telkkarin edessä. Lisäksi päivisin yksinään ollessaan Domi taitaa monesti nukkua sängyssä päiväpeiton päällä, mutta mikäpäs siinä, näkeepähän pikkumies uloskin :) Oulun eläinlääkäriasema Akuutista on saapumassa Domin vanhat, epäviralliset välikuvat vuodelta -06. Netan kanssa tutkimme virallisia kuvia (02/2007) ja niissä näkyi lievä selkärankamuutos nyt diagnosoidussa kohdassa. Joten uusi trauma ei siis ole kyseessä. Nyt siis menee tarkasteluun kuvat, kun Domi on ollu vajaat 1 v (muistaakseni 7-8 kk). Akuutissa kuvanneen eläinlääkärin lausunto: "Yllä mainittu koira tuotiin tutkittavakseni 2.3.2006 epämääräisten ontumisoireiden takia. Vastaanotolla koira ei ontunut ja tunnusteltaessa se ei aristanut jalkojaan. Koiran kasvuaika oli lopuillaan. Saksanpaimenkoiralla kasvun aikaiset ontumiset liittyvät usein kyynär- tai lonkkanivelen kehitysongelmiin. Siksi nämä tarkastettiin röntgenkuvaamalla. Kyynärnivelten tai lonkkanivelten kehitys ei selittänyt ontumista (Kennelliiton käyttämällä asteikolla kyynär 0/0, lonkat B/B). Diagnoosi jäi avoimeksi, tutkimuksessa ei löytynyt syytä ontumiseen. Mahdollisia syitä epämääräiseen ontumiseen ovat lievät pehmytkudosvammat tai lievä panostistis-luutulehdus." Ainakaan siis kuvanneen eläinlääkärin mukaan selästä ei ole löytynyt erikoista -06 ja kuvien saapuessa selviääkin, onko selkää yleensä kuvissa näkyvillä. Harmittaa, ettei virallisissa kuvissa tullut kiinnitettyä huomiota selkään. Muistaakseni joku kyseisestä kohdasta mainitsi minulle, mutten osannut asiaa tarkemmin ajatella. Joten, jos jotain hyvää niin huonoakin..

Akupunktio ylläpitohoitotasolle :)

2011-02-17T14:32:00.003+02:00

29.12.2010 päätettiin vuoden viralliset ohjelmanumerot Domin akupunktiolla. Vointi paranemassa ja selkä on tykänny ilmeisesti akupunktion antamasta avusta. Päästiin taas pidentämään hoitoväliä, seuraava hoito sovittiin vasta helmikuulle.

9.2.2011: Vihdoin! Uusi vuosi ja uudet kujeet: Domi pääsee ylläpitohoidolle akupunktion suhteen, jeje! :) Ell Netta Tammisalo oli todella tyytyväinen jätkän kehitykseen. Punnitus yllätti myös positiivisesti, jätkä oli laihtunut 2 kg edelliseen punnituskertaan (1,5 kk sitten) nähden. Tosin harmituksen aihettakin löytyi (vahingossa), kun Domi ulvahti Netan siirtäessä sitä pitäen kiinni vasemman takajalan ja kropan yhtymäkohdasta; diagnoosina lumbosakraalitrikin lihaskireys. Domi sai siihen heti hoitona laseria (jota muutenkin käytetään akupunktion rinnalla koko ajan) ja kotihoito-ohjeena kevyttä hierontaa. Tietenkin mikäli koira hieronnasta alkaisi kitisemään, se pitäisi lopettaa mahdollisen tulehduksen varuilta. Samana päivänä kokeilin kuitenkin kevyttä hierontaa kyseiselle alueelle ja mitä vielä; Domi nukahti! Siis simahti ihan täysin :) Ei tainnut ainakaan olla ikävän tuntuista!

Domi oli 3.-6.2. mökillä minun vanhemmillani hyvässä hoidossa, kun isännän kanssa vietettiin vuosipäivää ja molemmat myöhemmin reissasivat tahoillaan (tosin minä vähän lyhyemmän kaavan mukaan). Torstaina 3.2. oli erittäin outo olo, kun Petterin kanssa saavuimme mökiltä kotiin, kun Domi ei ollut mukana autossa eikä kukaan odottanut kotona meidän paluuta. Perjantai-iltana Petteri lähti äijjien kanssa kohti Lappia ja sekös vasta outoa olikin, ei ollut miestä eikä koiraa kotona. Jotenkin kaikki ison talon äänet tulivat "elävämmäksi" ja hiljaisuus oli pelottavaa, kun turvamies oli tosiaan mökillä. Sunnuntaina 6.2. matkasin sitten itsekin mökille täyshoitoon ja Domia rutistaan. Pieni ero tekee aina hyvää, oli todella ihanaa kirmailla Domin kanssa mökillä ilman remmiä ym. Jätkä oli kuulemma ollut hoitotädin huomassa kiltisti ja sama tahti jatkui minunkin astuessa taas kuvioihin. Tosin raitisilmamyrkytys taisi vaivata Domia iltaisin, kun se ensin koko päivän leikki ulkona vahtikoiraa ja puuhasi mitä milloinkin yksin ja yhdessä :) Tiistaina 8.2. palattiin sitten Deen kanssa kotiin, oli vähän normaalimpi meininki sillä kertaa, vaikka Domi selvästi yritti Petteriä etsiä ja odotteli sitä välillä tuijotellen eteisessä ulko-oven suuntaan. Saatiin Petterikin kotiin 24h aiemmin kuin ensin oli tarkoitus, mutta eiii haitannu. Domikin sai palkinnon sitkeästä tuijotuksesta, tosin se taisi kyllä herätä mun vierestä sängystä Petterin kolistellessa kotiovella :D

Seuraava akupunktioaika on sovittu vasta huhtikuulle! Huh, eihän mulla ole edes työvuorolistoja tehtynä sinne asti :D Olen erittäin tyytyväinen Domin kuntoutuksen onnistumiseen tähän asti + painonpudotuksesta, se ei varmasti ainakaan huonoa tee! :)

Hoitojen eteneminen

2010-12-01T12:19:00.003+02:00

Vihdoin saadaan väliin iloisempiakin uutisia. Domia on hoidettu nyt akupunktiolla neljään otteeseen ja vaste tällä hetkellä näyttää varsin mukavalta. Alkuun Domi oli ihmeissään, että miksi hänen ympärillään pyöritään ja, kun piti olla Domin mielestä hiiiiirveän kauan paikoillaan, varsinkin seisominen oli ihan plääh-hommaa, ja moneen otteeseen kirottu piippaus esiintyi taas pääosassa niin sanottuna vakiovarusteena. Pikkuhiljaa Domi on oppinut rauhoittumaan akupunktion ajaksi ja nykyään se malttaa olla jo hiljaakin hoidon aikana. Eläinlääkäriä silti käy välillä sääliksi, työasentoa ei voi aina kovinkaan ergonomiseksi kutsua.

Ensimmäinen akupunktiokerta oli siis 6.10.2010. Silloin eläinlääkäri Netta Tammisalo oli heti akupunktion jälkeen varovaisen tyytyväinen hoidon vasteesta koiraa seurattuaan hetken, vaikka meidän kävellessä vastaanotolle ilme oli melkoisen kauhistunut, kun koira käveli kuin humalassa oleva malli. Saatiin testiin Hill's Prescription Diet™ Canine j/d™ -säkki (5kg).

Toinen hoitokerta oli viikon päästä ensimmäisestä eli 13.10.2010. Netta huudahti sisään kävellessä, että "tuohan kävelee!" ja se oli jo merkki siitä, että parannusta on tapahtunut jo heti ensimmäisen kerran jälkeen. Itse koiraa joka päivä seuranneena se kehitys vähän niin kuin puuroutuu, vaikka joka päivä yritän olla tarkkana koiran liikkeiden kanssa, mutta harvemmin koiraa tavannut ihminen huomaa eron selkeämmin. Akupunktion jälkeen Netta totesi, että selkeästi pieniä, mutta kuitenkin isoja muutoksia koiran kävelytyylissä ja liikkumisessa on havaittavissa. Siispä hoitoväliä päästiin pidentämään kolmeen viikkoon kokeilun merkeissä.

Kolmas hoitokerta 3.11.2010 alkoi varsin mukavasti, kun Netta totesi heti, että tuota koiraahan on varsin mukava katsella nykyään. Saatiin samalla matkaan 12 kg säkki Hill's Prescription Diet™ Canine j/d™ Reduced Calorie -ruokaa, joka tukee niveliä ja lisäksi se on kevyempi versio, jotta saataisiin vielä Domilta ylimääräistä painoa pois. Nyt siis ruokavaliona tämä: http://www.hillspet.fi/products/product.aspx?pid=111&packform=Bag .

Neljäs akupunktiokerta oli eilen 30.11.2010 hoitovälin ollessa siis lähes neljä viikkoa. Netta oli jälleen vakuuttunut hoidon vasteesta ja myös ruoan tuomasta avusta, koska koira on laihtunut ja sillä alkaa olemaan mukavasti kropassa tyypillistä lantiomuotoa. Vein mukanani välikiitoksena suklaarasian jo annetusta avusta, ja Netta vaikutti kiitolliselta ja hän sanoikin, että kipupotilaat ovat hänen mielestään antoisimpia potilaita, koska koirista (ja omistajista) paistaa kiitollisuus, kun hoito auttaa.

Seuraava hoitokerta ajoittuu aikaan ennen uuden vuoden aattoa, joten sitä odotellessa. Nyt kuitenkin tilanne on se, että Domin kunnossa on tapahtunut 180 asteen käännös lokakuun alkuun verrattuna. Domi jaksaa ihan erilailla touhuta, hössätä, lenkkeillä ja kirmailla, ja mikäpä sen parempi palkinto olisi. Sitähän tässä lähdettiinkin hakemaan, että koira saisi olla jälleen KOIRA. Pitkät metsälenkit ovat sen suosikkeja ja se jaksaa ne moitteetta, ja varmasti jaksaisi pidempään kuin minä. Ennen hoitoja kepin noutaminen aiheutti jälkikäteen ontumista ja paljon rennompaa menoa, nyt muun touhuamisen keskellä saatan heittää Domille keppiä/palloa pari kertaa eikä kunnossa tapahdu muutosta. Lisäksi ennen 45min lenkki saattoi aiheuttaa sen, että Domi rupesi jäämään lopussa jälkeen, ja nyt moista ei ole näkynyt hetkeen. Olen siis erittäin tyytyväinen, ja niin on varmasti Domikin.

Muita lääkityksiä ei ole siis tarvittu, ainoastaan ruoka vaihdettiin. Lisäksi Pohjola yllätti tukemalla koiran hoitoa maksamalla akupunktiohoidot, joten aina parempi. Nyt homma ei jää omasta budjetistakaan kiinni.

Konkreettisena hoitona talviajalle ostin Domille Back on Track -loimen Mustista ja Mirristä suojaamaan selkää ja tietenkin paukkupakkasille myös lämmikkeeksi. Takki on ollut erittäin loistava ostos muutaman käyttökerran jälkeen arvioituna. Se on ilmava, kevyt ja istuu hyvin, eikä Domi näyttänyt kovinkaan reppanalta sitä puettaessa, ilmeisesti sekin arvosti sen ominaisuuksia, vaikka vähän toki piti yrittää sitä ravistella pois. Yleensä Domi menee nyhjöttäämään kulmaan korvat lurpalla ja kävelee maksimissaan kylkimyyrytyylillä, kun ei pidä vaatetuksesta pätkääkään. Jälleen tyytyväisyyttä tulee lisää, takki on toivottavasti hintansa väärti (79e). http://www.backontrack.com/fi/tuotteet/koirat/koiranloimi/

Näin siis täällä. Jatkoa seurannee.. :)

Diagnoosi.

2010-10-06T13:15:00.005+03:00

Elokuun puolen välin tienoilla huomasin, että Domi peitsaa. Sitä ilmeni hidasta kävelyvauhtia suuremmilla nopeuksilla ja ravatessa peitsaus oli aivan selkeää. Päätin jäädä seuraamaan tilannetta, kun muita oireita ei näkynyt, enkä voinut olla varma, koska peitsaaminen on alkanut (tyhmä). Syyskuun puolessa välissä huomasin sitten tarkemmin koiraa seurattuani, että se on jotenkin jäykän oloinen ja takajalat ovat todella lähekkäin. Ajattelin, että kyse on luultavasti lihasjumista ja varasin Domille hierojalle ajan, ja sain sen parin päivän päähän. Ihmettelin, tutkin koiran menoa, itkin ja tuskailin asian kanssa, että mitä pitäisi tehdä ja mikä on fiksuinta ym. Asiaa hartaasti ajateltuani ja koiraa seurattuani tulin siihen tulokseen, että en uskalla koiraa hierottaa, jos taustalla onkin jotain muuta. Siltä istumalta soittelin Ventelälle, josko sinne olisi kuvausaika järjestynyt lähipäiville; turha luulo, lokakuun puolelle menisi. Ei kiitos. Satuin soittamaan Syvärin Kirstille, joka ehdotti, että kyseessä voisi olla hermoissa oleva ongelma, ja hän suositteli selkärangan kuvaamista. Seuraavaksi soittelin läpi 3-4 eläinlääkäriasemaa ja sain Hakametsään ajan parin päivän päähän, ja seuraavana päivänä keksin soittaa Veteriin, johon oli aika vapaana samana päivänä.

Raha-asiat hoitoon (kiitos siskolle!) ja mars Veteriin röntgeniin. Alkututkimuksissa Domi ei kopeloinnista ollut moksiskaan, eikä se reagoinut oikeastaan mitenkään paineluun tms. Lonkkakuvassa eläinlääkäri Eeva-Liisa Lindqvist kiinnitti huomionsa lannerankaan, ja kun kuvauskohde siirrettiin selkärankaan ongelma tuli esille. Domilla todettiin lumbosakraalialueen ahtauma, ja selkärangan yläpuoli oli jostain syystä vähän niin kuin murtunut/sirpaleina, lisäksi nikamavälit olivat hivenen epämuodostuneet, mutta sanaa spondyloosi eläinlääkäri ei koskaan maininnut.

"Domilla on lumbosacraalialueen alueella sacraalinikama, joka todennäköisesti aiheuttaa hermopuristusta ja takajalkojen oireet. Kyseessä on yleensä etenevä sairaus, joka lopulta voi johtaa voimakkaisiin kipuoireisiin ja takajalkojen halvaantummiseen."

Lonkat olivat pysyneet ennallaan 2/2007 kuvatuista virallisista kuvista C/C. Asian hyvä puoli. Eläinlääkäri esitti jatkohoidoksi joko oireen hoitoa Rimadylilla/muilla kipulääkkeillä, kortisonipistoksia ja fysioterapiaa tai leikkausta. Ensin olin aivan varma, että leikkaukseenhan sitä lähdetään, tottakai. Aloin tutkia asiaa ja puhelin kävi kuumana, kun soittelin läpi selkäspesialisteja ja lähettelin kuvia sinne, tänne ja tonne. Helsingistä ell Talvio nousi esiin itse THE spesialistina, ja häneen otinkin yhteyttä ja lähetin kuvat sähköpostitse hänen nähtäväksi. Kuitenkin vastaus oli pettymys, ei kommenttia kuvista, koira tänne tutkimuksiin ja sitten katsotaan mitä löytyy ja mitä tehdään. Isän välityksellä olin yhteydessä Nurmen Heikkiin Veteristä, joka sitten valaisi tilannetta enemmänkin. Leikkauksen onnistumismahdollisuus olisi noin 50-50 %, Leikkauksen jälkeen alkaa pitkä toipumis- ja kuntoutusaika, 2 kk lepo (ensimmäiset päivät/mahdollisesti viikot täyslevossa) alkuun, jonka jälkeen/loppuaikana olisi vuorossa normaali- ja vesifysioterapiat ja hiljalleen tekemisen lisääminen. Toipumisaika on arviolta puolesta vuodesta vuoteen, mahdollisten takapakkien kanssa toki enemmänkin. Sillä hetkellä mietitytti eniten, että haluanko pistää koiraa sellaiseen rumbaan. Koira on se potilas, eikä se pysty itse kommentoimaan minun/muiden hoitotapoja tai sen omaa paranemista. Se on jo henkisestikin erittäin rankkaa aikaa koiralle, kun mitään ei saa tehdä ja on pakko olla rauhassa. Siinä kohtaa on vaarana, että koira itse ymmärtämättömyyttään vahingoittaa itseään.
Leikkauksen suurin riski on se, että jotain menee pieleen jo itse toimenpiteessä (tottakai, ainahan se riski on olemassa), ja varsinkin, jos hermot ovat jo ehtineet huonoon kuntoon, kuinka paljon asian eteen pystyy enää leikkauspöydällä tekemään. Suomeksi sanottuna, onko leikkaus kannattava..
Leikkaus toki voi tuoda koiralle elinvuosia monta lisää, mutta on myös mahdollista, että esimerkiksi toipumisaikana tapahtuu jotain, joka vain vähentää yhteistä aikaa.

Mietinnässä oli myös oireen hoito esimerkiksi kortisonilla. Se ei tietenkään poista ongelmaa, mutta se voisi auttaa koiraa olemaan kivuton ja periaatteessa rennompi. Rimadylia kokeilin antaa 0,5 tablettia muutamana päivänä, mutta sitten iski torstaina (kaksi päivää ell-käynnin jälkeen) joku pöpöripuli, ja koiran maha oli aivan sekaisin, eikä se Canikurista/Tehobaktista tms. huolimatta hellittänyt. Riisi ja rasva olivat koiran ruokaa ensimmäiset päivät. Viikonloppuna aloin syöttää koiralle piimää riisin kanssa ja maha alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Lisänä koira sai koko ajan Biobakkia. Tiistaiaamuna (6. päivä) vein koiraa ulos ennen töihin lähtöä, ja voin kertoa, että kyllä koiraihminen pienestä ilot kiskoo, kun koira ei kakannutkaan enää vettä, vaan kakka oikeasti muistutti jo itseään!

Sitten taas mietittiinkin, että miten tästä eteenpäin. Kipulääkitseminen ei ole ideaalitilanne omasta mielestäni, mutta jostain syystä näen kortisonin eri valossa. Vuodessa kortisonipiikkejä tulisi antaa 1-3 kertaa tämän hetkisen arvion mukaan. Soittelin taas Syvärin Kirstille, jonka seuraava veto oli akupunktio, jonka avulla kortisonia ei välttämättä tarvitsisi antaa tai ainakin akupunktio olisi hyvänä tukena kortisonille, jotta pistosmäärät saataisiin minimiin.

Ensimmäinen akupunktiokerta oli tänään. Domi oli ihmeissään töktök-meiningistä ja kun välillä piti seistä, istua ja olla maaten pitkiäkin aikoja, mutta kyllä se siitä sitten toipui ja osasi olla jokseenkin hienosti. Eläinlääkäri tutkaili Domia punktioneulojen poiston jälkeen ja hän oli sitä mieltä, että vaste näytti mukavalta ensimmäistä kertaa ajatellen, ja omaankin silmään Domin takapään liike oli hiiiivenen rennompaa. Mukaan saatiin testiksi Hill'sin J/D-ruoka http://www.hillspet.fi/products/product.aspx?pid=88&packform=Bag , jonka pitäisi auttaa/tukea niveliä & liikkumista.

Olin lisäksi Domin korvanrapsuttelua seurannut pari päivää, ja eläinlääkäri totesi bakteeripöpön oikeassa korvassa, johon saatiin korvatipat hoidoksi.

Mietittävää on kuitenkin edelleen paljon ja pääpaino on nyt siinä, että mikä on koiralle parasta tällä hetkellä. Tilanteen mukaan on pakko edetä. Loppu voi tulla hyvinkin nopeasti, mutta toivon kuitenkin koiralle pitkää, koiramaista elämää. Jos tahti hiipuu eikä toinen jaksa enää sekoilla, saa se lähteä paremmille juoksumaille.

Loppuun on kiitettävä mun tukipilariani, jolla ei varmasti myöskään ole ollut helppoa, Domi on kuitenkin hänenkin pässinpää. Petteri, ilman sua olisin varmaan jo alun alkaen itkenyt ja ressannut itseni hengiltä. Kiitot :)

Tästä siis jatketaan.. Ensi viikon keskiviikkona on sitten seuraava töktökaika. Toivotaan vielä parempaa vastetta sille kerralle, koska syysloman aikoihin ei akupunktioon päästä..

Muutto 24.4.2010

2010-05-08T21:34:00.003+03:00

Vihdoin pääsimme asuttamaan pitkään remontissa ollutta taloamme. Domi kotiutui ensimmäisen päivän sähläyksen jälkeen todella hyvin, jälleen se osoitti luotettavuutensa muutoissa (johan tämä olikin 6 kerta..). Lauantaipäivä meni tosiaankin sählätessä, tavaroita oli paljon ja Domi siinä keskellä pyrki lähes kaiken tarkistamaan. Sunnuntai meni isännän kanssa ihmetellessä taloa, itse tein heti tuplavuoron töissä. Maanantaina kuitenkin vapaapäivällä päästiin tutustumaan oikein olan takaa uusiin lenkkipolkuihin (joita jo tallattiin remontin aikanakin jokusen kerran), ei ollenkaan hassummat ympäristöt! :) Pihaakin haravoitiin/siivottiin muutamaan otteeseen ja Domi pääsi olemaan ulkona, siitä tuli oman pihan herra, joka ei turhista loppupeleissä hötkyillyt :) Ainoastaan naapurissa vieraileva pinseriuros meidän pihan puolelle astuessaan sai jonkinlaisen sanallisen muistutuksen kenen pihalle erehtyi kurkkimaan.

Pikkuhiljaa talo valmistuu sisäpuolelta todellisesti asumiskuntoon (nyt puuttuvat suihkut ja sauna). Remonttimiehiä Domi saa nähdä päivittäin, mutta silti ne kaikki pitää vielä haukkua taloon tullessa. Ehkä olis emännälläkin petrattavaa asiassa..

Vappuna Domi oli portsarina talon kastajaisissa, alkuun oltiin koko kööri (noin 25 henkeä) sisällä, mutta onneksi ilmatkin suosivat ja auringon paisteessa grillailtiin ja pelattiin mölkkyä pihassa, Domilla oli vahtimista siellä täällä huitelevissa ihmisissä ja varsinkin ilmeisesti mammaa se yritti katseellaan etsiä, liekkö oli reppanalla liikaa vahdittavaa ja osa piti minulle antaa :) Mutta hienosti hommasta suoriuduttiin koko porukka! Mitään ei hajonnut eikä uusintaremonttia tarvinnut aloittaa :D

Elellään nykyään Domin kanssa rauhallista elämää. Tottista puuhaillaan omaksi iloksi silloin tällöin, lähinnä vaan keskitytään pitämään hauskaa mamman sallimissa rajoissa. Uusia lenkkipolkuja tutkaillaan reilusti vielä, mutta ilmojen lämmetessä varmaankin suurimmat osat päivistä menee ulkosalla ihmetellessä :)

Dompan uusi piha

2009-09-26T10:52:00.002+03:00

Jessöör, nyt haaveilut saa väistyä ja päästään ihan asiaan, ostettiin "isännän" kanssa omakotitalo menneellä viikolla, paperit allekirjoitellaan vielä keskiviikkona; "vihreä tupa ja perunamaa" (joskin perunamaat saa häipyä, ja vihreä tupakin maalataan, kunhan saadaan selville julkisivurajoitukset). Oman kodin lisäksi Domi saa oman pihan, n. 800 m2 kaahailulääniä, luulis hetkeksi riittävän :) Kaikki puut ja pensaatkin vielä vedetään matalaksi viimeistään ensi kesänä ja samalla rakennellaan aita, joten kyllä Dompan sitten kelpaa :) Portin kylkeen pistetään vielä kuva vihaisesta tappajakoirasta, ettei kukaan ulkopuolinen vahingossakaan eksy "jokamiehen oikeudella" sinne kulkemaan.. Myös haaveet pentuliinista ovat vähän taas realisoituneet lisätilan myötä. Katsellaan loppuvuosi miten rahaa rupeaa jäämään asunnon kulujen ohella ja sitten, jos budjetti antaa myöten, otetaan kaahailukaveri uutta nurtsia pilaamaan :P

Dompan vointi on pysynyt kohtuullisen hyvänä syksyn ajan, kutinat ovat ehkä vähän rauhoittuneet ja korvatkin ovat jo siistimmät, joten ruokavalioremonttiin ei ole nyt tarvetta lähteä. Kuvauksetkin olen siirtänyt (saamaton ja lainallinen), kun oireilu on pysynyt poissa ihan vaan rauhallisemmalla oleskelulla. Domin ahneus sen sijaan vaan tuntuu kasvavan sitä mukaan, mitä kauemmaksi leikkauksesta mennään (nyt alkaa olemaan vuosi kastraatiosta). Kuolaa löytyy vähän joka paikasta, jos vaan jotain vähänkään ruokaan viittaavaa on jossakin esillä tai kädessä :P

Kuvia onnellisesta pihan omistajasta tulee löytymään ainakin FB:sta lokakuun puolella, remontti alkaa 5.10 ja muutto sitten lokakuun loppupuolella.

-M & vielä tietämättömän onnellinen Domppa

Kuulumiset/pohdinnat 23.8.2009

2009-08-23T08:23:00.002+03:00

Puolitoista kuukautta on nyt Nutra Goldia syötetty ja toiveekkaana jaksan uskoa, että taas Domin tilanne on parempi. Korvissa on edelleen töhnää (joskin mielestäni vähemmän), mutta nyt muuten osat edellisen viestin rasteista saa ottaa pois. Rapsuttelu on vähentynyt, nivelsärkyjä ei ole näkynyt (ei edes eilisten reenien jälkeen, vaikka piiiiitkästä heittelin Domille palloa palkinnoksi - viimeksi toukokuussa) ja tassujen renkutus on jäänyt vähemmälle. Lisäksi Domi on selkeästi pirteämpi, ei tarvitse enää raahailla perässä vaan nyt siitä jopa on lenkkikaveriksi :) Paino ei toistaiseksi ole juurikaan vähentynyt, mutta eiköhän se siitä lähde laskuun pikkuhiljaa..

Toisaalta mieleeni on hiipinyt myös allergisuuden mahdollisuus (sellainen poika kuin äitikin) juteltuani työkaverin kanssa, kun hänen labbiksella epäillään ruoka-aineallergiaa. Vaikka Domin korvat ovat jo paremmat, niissä selkeästi on vielä jotain, joka häiritsee pikkumiestä. Aina, kun Domia rapsuttaa korvan juuresta, se oikein puskee päätään kohti. Lisäksi se edelleenkin rapsuttelee niitä. Toki on mahdollista, että hiivaton ruokavalio ei ole vielä päässyt täysiin voimiinsa ja siksi korvat ovat edelleen törkyiset. Mutta mitä Veterin ruoka-aineallergiat -artikkeliin (http://www.veter.fi/?id=B356D21F-484441ED8F5B-C7B4D02AF5AB) tulee, niin ruoka-aineallergiasta kärsivistä koirista 25%:lla allergia esiintyy vain toistuvina korvatulehduksina. Pelottavaa, ja pistää miettimään. Sinänsä vaiva ei Domin elämää varsinaisesti haittaa, mutta on varmasti tympeä olo, kun kutiaa ja se pistää miettimään, että mitähän sitä seuraavaksi tekisi..

Lokakuun puolella rokotusten yhteydessä olen ajatellut Domin lonkat kuvauttaa Ventelällä. Nukutuksen aikana olisi tarkoitus samalla kysellä korvatilanteesta, kun niitä saa kerrankin ronklata rauhassa. Korvien putsaus/tutkiminen tms. on ainoa huoltotoimenpide, josta Domi ei todellakaan tykkää. Suihkuunkin se menee helpommin. Sekin väläyttelee jo jotain valoa päässä, koska muuten Domi on maailman helpoin "huoltaa".

Mm. Mustin ja Mirrin omaa kana&riisi-ruokaa (25/8) olen tutkiskellut yhtenä vaihtoehtona sen "köyhän" tuoteselosteen vuoksi: "Kananliha (väh. 27%), maissi, riisi (väh. 13%), juureskuitu, soija, kananrasva, kasvikset (peruna), hivenaineet. Lisätty vitamiineja ja EU:n hyväksymää antioksidanttia E 321." Jos tuo vielä korviin lisäisi töhnää, se saattaisi hyvinkin johtua jostakin ruoan sisältämästä aineesta ja niitä ei kuitenkaan kovin paljoa ole. Kun tuote ruokaa olisi syöttänyt pari kuukautta, jos se yleensäkään sopii, voisi mukaan lisäillä esim. luita/lihaa ja katsoa reaktiota..

Mutta nyt mennään Nutralla ja odotellaan lokakuuta. Toivottavasti Ventelän vastaanotolla käynnin jälkeen olemme viisaampia..

Huulumisia 7.7.2009

2009-07-07T09:47:00.003+03:00

Aika suorastaan kiitää.. 3 vkon loma hujahti jo ohi, hyvä, että sitä kerkesi edes huomaamaan. Tai kaiken näköistä sitä vissiin ehti tekemään, mutta silti loma loppui liian nopeasti - kuten aina?

Taaaaas sählätään Domin ruokavalion kanssa. Vajaassa vuodessa (eli pallien poiston jälkeen) tuli alkuun lähes huomaamatta (talvikarvan alla) 8 kg lisää painoa, sitten saatiin poistettua 2 kg taivaan tuuleen ihan vaan alkamalla liottamaan ruokaa (osa ahneudesta jäi pois) ja nyt tähdätään vielä loppuihinkin (yhteinen painonpudotusprojekti koiran kanssa... :D). Ruoan vaihto tuli taas kysymykseen, nyt juuri aloitettiin Nutra Goldin lamb & rice. "Köyhempi" ruoka mutta kuitenkin laadukas... Niin, ja hiivaton. Domilla on ollut ongelmia korvien kanssa silloin tällöin, lisäksi tuntuu tassujen kirputtelu olevan kivaa. Päätin etsiä hiivatulehduksesta vähän lisää infoa, kun eksyin sakemannifoorumilla hiiva-aiheeseen. Nämä oireet kolahtivat: (rasti edessä jos Domilla)

Ulkopuolisia näkyviä oireita tulehdukselle:
X • Ihon ärsytys (lisääntynyt rapsuttelu)
X • Kutisevat tassut
X • Tassujen (tai sukupuolielinten) jatkuva nuoleminen
• Ihon punaisuus, tulehdus ja/tai paha haju
X • Nivelsärky
• Jatkuvia bakteeritulehduksia
X • Korvatulehdukset ja korvien töhnääminen
• Herkistyminen äänille, hermostuneisuus

Sisäisiä oireita ja vaikutuksia hiivan ylikasvuun:
• Sulatuskanavan toiminnan ongelmat
• Kaasun muodostuminen suolistoon
X • Kehon väsyminen, masennus, jaksamattomuus (voi toki johtua osaksi pallien poistostakin)
X • Nivelsäryt
X • Ravintoaineiden rajallinen imeytyminen

Domilla tuntui jalatkin oireilevan, varmasti painon nousu vaikutti siihenkin (myös hiivatulehduksen mahdollinen oire). Nyt jaloista ei ole kuulunut mitään, kun palloleikit jätettiin sivuun. Olen siirtänyt suunnitelmia siten, että syksyllä suuntaan rokotuksille Ventelälle ja samalla kuvautan rekkusen lonkat uudestaan. Katsotaan onko "puhtaaseen" C/C-lausuntoon tullut muutoksia..

Jotain kivaa väliin!

Käytiin Oulussa visiitillä Petterin ja Domin kanssa viime viikolla. Yövyttiin ja oleiltiin Karon ja Matin luona, toki paikalla oli myös Lara ja Neve :) Domppa alkuun oli hieman rauhaton, kuten oletettavaa, mutta yllättävän nopeasti se tasaantui eikä piipittelyä juuri päivisin kuulunut, kun koirat olivat samassa tilassa, aamuisin sitten väen heräiltyä Domppiskin halus makkarista mukaan menoon. Selkeästi oli huomattavissa, että Domi ja Lara tulivat hyvin toimeen, joskin ne eivät leikkineet juurikaan, mutta kuitenkin yhteisymmärrystä löytyi. Neve sen sijaan Karon mukaan huumorintajuttomampana otti Domin leikkiyritykset vähän liian tosissaan ja kerran Neve taisi Domia sisällä ojentaakin, ainakin mojova kiljaisu Domilta pääsi. Noh, Domppa yritti kuitenkin sitkeästi, tosin se joutui leikkimään sitten yksinään, mutta onneksi piha oli täynnä luita, joten niissä riitti valinnan vaikeutta.
Tiistaina käytiin sitten uimassa, ja jopa mamman pikkujätkä uskalsi uida kunnolla (ei mitään käsipohjameininkiä) ja sukelsikin prkl kepin perään muutamaan otteeseen :D Petteri kuvaili ahkerasti, joten johonkin väliin kuvia näytille (ainakin Facebookkiin).

Täytyy vielä lisätä, että Nevellä oli juoksut Oulun reissun aikana ja kyllä huomasi hyvin pallien poiston merkityksen. Domia ei Neven (eikä Larankaan) peräpää kiinnostanut yhtään. IHANA MUUTOS! Mitään hyppimisiä tms. ei tarvinnut kieltää, koska niitä ei yhtään esiintynyt. Alkuun ehkä jätkä oli hieman sekaisin sekä hajuista että uudesta paikasta ja se hetken, hyvinkin luonteelleen tyypillisesti, piipitteli mutta se jäi kyllä pois, kuten aiemmin samoin, joten juoksuista Domi ei välittänyt. Ehkä Neven huumorintajuttomuus vielä korostui juoksujen myötä - mene ja tiedä?

Tuli uus putki (sis. mm. tehokkaampi zoomi) kameraan ostettua, joten kuvia toivottavasti luvassa enemmänkin! :)

-M

ps. Semmosta.. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo taas tullessaan.

Domi 4v. 2.6.2009 sekä kuulumisia 9.6.2009.

2009-06-09T20:59:00.003+03:00

Viimeisen työtunnin ratoksi voisi hieman päivitellä Domin kuulumisia edellisen tekstin jatkoksi. Tällä hetkellä jalkojen tilanne on se, että minkäänlaisia oireita ei ole näkynyt sen jälkeen, kun pallo- ja keppileikit jätettiin pois.

Domi täytti 2.6 kokonaiset 4 vuotta, ja synttäreitä juhlittiin biitsillä, vaikka keli olikin viilenemään päin. Siellä kyllä muun leikin ohessa muutamia keppejä heittelin Domille, mutta se oli järvessä jo valmiina (vettä mahaan asti), joten vedenvastus varmaan auttoi spurttien hillitsemisessä eikä oireita tämän jumpankaan jälkeen näkynyt. Synttärilahjoiksi ilman muuta suuri luu, ja Prismasta ostettu piipittävä ja kiskottava koiranlelu, joka kyllä tuhottiin alle viikkoon aivan säpäleiksi (kuvia myöhemmin..), sekä synttäriherkkuna normaalin ruuan sekaan 4 nakkia, jotka piti syödä tietysti ensimmäisenä :)

Lauantaina 6.6 käytiin kaverini Katin kanssa kartoittamassa mielenkiinnosta lähimetsiä ja hienoja maastoja löytyikin. Muunmuassa loistavasti hakuiluun sopiva alue, molemmin puolin pikkutietä metsää eikä lähellä ketään eikä mitään (paitsi Lahdentie 0,5 km päässä). Kati sitten juoksi Domilta piiloon ja päästiin ottamaan pikkuiset hakureenit omaksi iloksi. Tiesin jo aiemmasta kokemuksesta, ettei Domia reenitauot kyseisessä lajissa haittaa ja niinhän se oli nytkin; mitään ongelmia "ukon" löytämisessä ei ollut, joskin Domi oli juossut hieman piilopaikasta ohi mutta törmännyt sitten hajuun, joka johdatteli piilolle. Sieltä hienot haukut ja minäkin löysin perille, matkaa tosin oli reilusti 200-300m, joten hieman Kati joutui innostamaan Domia haukulle, kun koira meinasi heittää leikiksi :D
Samoiltiin välissä taas metsää ja sähkölinjoja pitkin, kunnes koukattiin takaisin varsinaiseen metsään ja taas Kati meni edeltä piiloon ja Domi hetken päästä perään. Taas reitti oli hieman omalaatuinen, mutta Kati löytyi nopeasti, vaikka haukun aloituksessa kestikin pikkuinen hetki (n. 5-10 s.), kun Domi olisi taas niin halunnut leikkiä :D Kati joutui Domia vähän haukussa avustamaan mutta pääsin sitten etsimään itsenikin piilopaikalle, kun haukku vihdoin alkoi.
Pitkästä aikaa päästiin ilman autolla kulkemista maastoon, jossa koiran saattoi pitää lähes täysin vapaana ja Domppa naatiskelikin oikein olan takaa, toki aivojumppahakuilut oli hyvänä apuna :) Kotiin päästyämme se vetäisi ketarat ojoon ja otti kunnon päikkärit :)

Sellaista tänne. Maanantaina alkaa emännällä loma, ja isännällä viikon päästä siitä, joten eiköhän me suunnata koko perhe johonkin väliin Ouluun, että pääsee Domi näkeen tyttöystäviä piiiiiiiitkästä aikaa :) We can't wait!

Jobin postia..?

2009-05-16T18:10:00.003+03:00

Vähän pahaa pelkään, että Dompan C/C-lonkat ovat alkaneet oireilla kuukauden sisällä niin, että sitä oikein sattuu, tai sitten oikeassa takajalassa on todella paha jumi. Epänormaalin tilanteen huomasin ensimmäisen kerran vajaa kuukausi sitten mökkihoitojakson jälkeen, kun se autoon noustessa vingahti ja myös rappusia noustessa vingahteli ja maasta nouseminenkin sattui. Mökillä se oli saanut juosta pallon ja keppien perässä. Domin lähtönopeus on kuitenkin hyvä ja pysäytys (eli jarrutus) on vähintään yhtä tehokas, eli jalat on kovilla. Kotiin päästessä annoin sille Norocarp-tulehduskipulääkettä x 2, jota oli kotona pallien poiston takia. Jo ensimmäinen tuntui helpottavan, ja toisen annoin vielä yötä varten. Aamulla se vingahti vielä kertaalleen, kun oli ilmeisesti pitkään nukkunut samassa asennossa, mutta sen jälkeen se lopahti. Paikallistin tutkimalla kipukohdan oikean lonkan tienoille/läheisiin lihaksiin. Toisen kerran tilanne toistui viime viikonloppuna, kun oltiin äitienpäiväruokailulla Ikaalisissa ja sen jälkeen koira sai nauttia vauhdin hurmasta pallon kanssa. Toistoja tuli erittäin paljon vähemmän kuin edellisellä kerralla, mutta silti se autoon noustessa vingahti, rappujen/maasta nousemisen kanssa tosin ei tällä kertaa ollut ongelmia.

Tästä johtuen Domppa pääsee toivottavasti ensi kuussa koirahierojalle ja katsotaan, mitä hän pystyy sanomaan/tekemään. Jos jumeja ei löydy, niin luultavasti uusintakuvaus on edessä ja sitten katsotaan jatkot. Nyt kuitenkin pallo/keppileikit on jäissä ja aktivointi hoidetaan erilaisin keinoin.

Pyöräilyä olen miettinyt yhdeksi, mutta onko se kuitenkin liian riskialtista? Varsinkin asfalttia varmaan kannattaisi välttää? Uinti tulee kesän tullen ohjelmaan, mutta siihen vaaditaan minua/jotain muuta tuttua mukaan uimaan, muuten miss Hienohelma ei lähde uimaan kunnolla, käppäilee/loikkii vaan rantavedessä.. Liian pitkälle menneitä lelujakin saa virta kuljetella lähemmäksi.. :D

- M

Joko nyt...?

2009-04-01T00:58:00.002+03:00

Diudiu. Olisikohan nyt aika hieman hehkutella *yrittää olla nuolaisematta ennen kuin tipahtaa* ..

Edellisestä blogitekstistä poiketen Domille otettiinkin ruuaksi Acana, kun Orijenin toimituksessa (sama toimittaja ja ostopaikka) oli viivettä sillä hetkellä ja muutenkin tuntui siltä, että tulevaisuudessa saattaisi olla muutenkin ongelmia maahantuonnin kanssa, joten päätin valita tunnetumman ja suositumman Acanan, josta olen kuullut vain hyvää. Lisäksi hintakin lähes oli -20e Orijeniin verrattuna.

Noh, nyt on ensimmäinen säkki Acanan Adult dogia tuhottu, kaksi seuraavaa on jo tilauksessa kerralla. Ruoka vaikuttaa erittäin hyvältä tällä hetkellä! Domi ei ole lihonut, vaan päinvastoin saanut kastraatiota edeltäneet, hyvät kilolukemat takaisin sekä koira tuntuu tyytyväiseltä saamaansa ruokamäärään, joka sekin mukailee leikkausta edeltänyttä tilaa. Lisäksi turkki on hyvässä kunnossa, ja korvien tilanne, mikä Profilumin aikana oli kamalaa katsottavaa, on alkanut palautua normaaliksi. Profilumin jämät (n. puoli säkkiä) meni siskon Luca-kultsulle, "jäte-Joonakselle", syötäväksi, sille sopisi ja kelpaisi pikkukivetkin :)

Toivotaan siis samanmoista jatkoa.. Jospa ruokaongelma olisi "näinkin" helposti selvitetty hyvillä Karon tiedoilla avitettuna :)

Kuulumisiin 27.1 viitaten, mammanpoikailu ei ole enää moisessa ulkoiluasiassa jatkunut. Reilun päivän kuuri lenkkeilyä pelkästään Petterin kanssa auttoi, ja Domi ymmärsi jättää perseilyn sikseen, kun taisi tulla kova hätä :D

Sen sijaan Domista on tullut todellinen mamman- ja isinpoika; siitä on tullut todella hellyyden kipeä nyhjäri ja sille riittäisi kotona vain vieressä kököttely ja rapsuttelut, muusta viis. Se siis vaan nyhjäilee vieressä ja saattaa painaa päänsä reidelle tms. ja vaan olla siinä, toki sen mielestä rapsuttelu ja hellittely siinä kohtaa on plussaa :D Petteri suoriutuu tästä tehtävästään kiitettävällä arvosanalla, minä sitten ehkä tyydyttävällä.. jos Domilta siis kysyttäisi.. Lisäksi aina on kauheeeeeen kivaa, kun jompi kumpi/molemmat meistä tulee kotiin. Dompan mielestä tosin minä taidan olla suurempi riemun aihe, jos on ruoka-aine, ruokinnan hoitava osapuoli olen kuitenkin. Se ilmenee mm. siinä, että jos Petteri on antamassa ruokaa ja minä vaan hengailen lähistöllä, koira hakee ensin kontaktia minuun ja jos lupaa ei heru, sen jälkeen Domi vasta katselee Petteriä.

Kuluneena vuonna (tai parinakin) on ollut mielenkiintoista seurata Domin kehitystä Oulusta lähdön jälkeen. Ensin siitä tuli true-mammanpoika. Sitten se perseili. Sitten Petterin asuntoon muuton jälkeen se on taas ollut mammanpoika uuden miehen astuessa kuvioihin, ja nyt kastroinnin jälkeen siitä on tullut mamman- ja isinpoika. Nyt on kulunut aikalailla puoli vuotta leikkauksesta ja mielestäni se veto oli aivan täysosuma, mikäli näin vähillä ongelmilla selvitään.. *koputtaa puuta* Ja on ollut hieno nähdä miten hyvin Dompalla ja Petterillä synkkaa :)

Leikkauksen jälkeinen sikamainen ahneus on ollut helppo käyttää hyväkseen esim. ohituksissa, joiden kanssa on edelleen ollut hieman tekemistä, mutta nyt alkaa taas näyttään paremmalta.

Kyllä se aurinko risukasaankin välillä paistaa.. Ja toivottavasti porottaa jatkossakin! :)

-M

ps. Jos en ole muistanut mainita aiemmin, niin:

Autoilu oli se perkeleen aktiviteetti, jota inhosin joskus Domin kanssa. "Vinku" oli silloin erittäin äänekäs matkustustoveri. Reilu puoli vuotta sitten ostin Domille alumiinihäkin (http://www.kotinet.com/teemu.pehkonen/) ja pistin siihen läpinäkymättömän peiton päälle ja kas, koira ei näe mihin ollaan matkalla, joten meno hiljentyi huomattavasti. Kokeilin tuota jo Oulun aikoinakin vanhalla häkillä, mutta silloin peitto oli ilmeisesti liian vaalea, koska meno ei hiljentynyt juuri ollenkaan. Nyt Domi pitää vissiin opitun tavan vuoksi enää hyvin pientä piipitystä takana (kohtalaisen kuulumatonta) ja välillä se on täysin hiljaa odottaen lopullista päämäärää. Nykyään sen kanssa on mahtava ajella pitkin ja poikin :) Jos suurempia meteleitä kuuluu (yleensä johtuu autoon samanaikaisesti viedystä kassista tai minun vaatetuksesta), saatan laittaa alkumatkasta remmin sille kaulaan ja remmin pään vien etupenkkien väliin, joten pystyn siitä sitten kiskasemaan tarpeen vaatiessa. Se rauhoittaa koiran samantien.

Niillä mennään, mitä on :)

Timmi - läski - läskimpi?

2009-02-25T14:22:00.002+02:00

Noniin, ensimmäinen ongelma Domin leikkauttamisen jälkeen kohdattu. Nimittäin ruokapolitiikka, kuten otsikosta osaa fiksumpi päätellä. Ongelmana siis se, että koiralla tuntuu koko ajan olevan nälkä, mutta yhtään ruokaa ei voi antaa enempää, kun Domppa heti possuuntuu (ennen leikkaustakin oli jo herkkä painonsa kanssa, mutta silloin tasapaino oli helpompi löytää). Hormonit.. Onkohan tässä asunnossa sittenkin kaksi naista paikalla? :D

Kaikennäköistä ollaan nyt kokeiltu. Brit-ruoka jätettiin pois, kun sillä ensin tuon huomasin, ja koiran maha ei tuntunut enää kestävän sitä kunnolla. Seuraavana oli Nutra Gold, joka ei myöskään em. ongelman vuoksi sopinut, muuten ruoka oli kyllä hyvää ja maha tykkäsi. Nyt on käytössä Profilum, joka ei Domille sovi. Sama em. ongelma + löysä maha + korvat oireilee. Myös NEU:ta on tungetty joukkoon, ja maha kyllä kiittää ruokahalun suhteen mutta sitten tulee ongelmaksi tuon possuuntuminen, ei hyvä siis. Seuraavana kokeiluun lähteekin sitten Orijen, joka Karon kanssa yhdessä pähkäiltiin sopivaksi matalan hiilaritason vuoksi + proteiineja & lihaa on runsaasti. Jospa sitten sais Domin kuntoon niin painon kuin ruokahalunkin suhteen.

Muita ongelmia ei ole näkynyt tai kuulunut, samaa kauraa kuin aiemminkin.. Taloasioita tässä mietiskellään, Domille ollaan omaa pihaa vahdittavaksi kaavailtu.. :) Mutta siitä lisää tuonnempana.

Kuulumisia 27.1.2009

2009-01-27T02:33:00.002+02:00

Uusi vuosi on jo ehtinyt vaihtua ja muutenkin kuulumisia voisi kirjuutella ajankuluksi ja työyön ratoksi.

Uusi vuosi vaihdettiin kaveriporukan ja Domin kanssa Ikaalisissa mökillä. Rekku näytteli suurta osaa, kun se varasti kaikkien huomion ja oli todella nätisti raketteja ammuttaessa (tosin välillä, isoimpien aikana, se oli sisällä turvassa) sekä muutenkin. Vauhtia sillä riitti koko uv-vaihteen, mutta kotiin palatessa voimat olivat finito ja sitä sai melkein raahata ulos asioille :)

Leikkauksesta toipuminen on mennyt ihan nappiin, leikkaushaava on hävinnyt näkyvistä eikä Domi palleja ole kaivannut. Pentumaisempi sen luonne on yhä, selkeä muutos leikkausta edeltäneeseen tilanteeseen on tapahtunut mm. tuttavien kohdalla, jotka otetaan hieman turhankin isolla innolla vastaan, mutta lenkeillä se on edelleen rauhoittunut ja nykyään lenkkejä voi tosiaankin lenkeiksi kutsua. Ei tarvitse laahustella joka puun kohdalla koiraa odotellessa.

Mielenkiintoinen/ärsyttävä muutos (pallien leikkauttamiseen liittyen?) on Domin mammanpoikailu asioidessa. Jos vien Domia yksinäni lenkille / Petteri on mukana, niin Domissa ei huomaa mitään erikoista (yleensä ensimmäisen 5 min. aikana hoidetaan kaikki isoimmat asiat ja sitten pienempiä matkan varrella). Siinä vaiheessa, jos Petteri vie Domia yksinään asioille/lenkille, niin Domilta ei kakkaaminen onnistu sitten ollenkaan (lenkin pituudesta riippumatta). Vielä joulukuun alussa mitään tuollaista ei ollut mutta jostain syystä nyt kenkkuilua on alkanut esiintyä. Noh, ratkaisuksi kokeillaan Petterin ja Domin kahdestaan lenkkeilyjä, jos kakalle olisi tarvetta (luulisi Dominkin antavan periksi, jos ainut lenkittäjä on Petteri ja vaihtoehtoja ei anneta). Normaalisti kuitenkin kahden tunnin sisään syömisestä Domilla on suuuuri hätä, mutta jostain syystä Petterin kanssa moista ei ole/Domi ei halua antaa periksi, vaikka syömisestä olisi 3-4 h. Kerrassaan outoa. Jos muita vinkkejä löytyy, niin ne otetaan ilolla vastaan! .. Mitään lie ujokakkailua Domi kehitellyt pallien poiston jälkeen :P

Sen erikoisempia kuulumisia ei tällä kertaa ole.. Domppa pääsee möksälle porukoiden hoiviin tulevaksi viikonlopuksi, kun M&P lähtee Turkulaan ja risteilylle. Naatiskelua sekä koiralle että omistajille luvassa :)

Kuulumisia 22.10

2008-10-22T18:21:00.006+03:00

Nyt voisi hieman kuulumisia kertoa, kun kastraatiosta on kulunut lähes kaksi viikkoa, tarkalleen ottaen 12 päivää. Domi on kuntoutunut erittäin hyvin, mitään isompia komplikaatioita ei tullut ja nykyään se on taas lähes oma itsensä.

Perjantainen nukutuksesta toipuminen ja muutenkin kyseinen päivä sujui rauhallisissa merkeissä mutta iltaa kohden koira selvästi piristyi. Leikkausta seuraavana päivänä se oli taas normaalisti mukana menossa ja silloin näytti, ettei koiralle mitään leikkausta oltu tehtykään :) Tosin aamulla annoin koiralle särkylääkkeen, kun se oli aamulla kivuliaan oloinen eikä oikein malttanut pysyä paikallaan missään, ja lääke ilmeisesti auttoi ja rauhotti oloa. Sunnuntaina käytiin jo hieman pidemmällä, rauhallisella käppäilyllä.

Viime viikon lopulla (n. viikko leikkauksesta) haava näytti hiukan aukinaiselta yhdestä kohdasta, mutta desinfiointiaineilla, huuhtelulla ja kylmällä (kiitos Linkosuolle, hyvin pakasteessa ollut leipäpussi virkansa toimitti :D) siitä aiheutunut turvotus ja punoitus meni ohitse. Hieman kudosnestettä tuli, mutta märkää ei tullut ja leikanneen lääkärin kanssa keskusteltuani mentiin yllä olevilla toimilla eikä asiasta sen suurempaa huolta sitten aiheutunut. Tutkiskelin haavaa tarkemmin ja kävi ilmi, että tikki oli sulamassa pois ja se siellä hieman tökötti pystyssä, joten josko sekin olisi hieman ärsyttänyt ihoa.

Selkein ero Domin käytöksessä on tällä hetkellä se, että se malttaa pissiä pidempään eikä jokaiselle puulle tarvitse pysähtyä vaan sen lenkkeily on selvästi rauhallisempaa ja tyttöjen pissat ei enää niin paljoa kiinnosta, vain tarkkaan valitut pissat kiinnostaa enemmän. Ennen leikkausta Domi malttoi kuseskella 60 min lenkinkin aikana jatkuvasti, nykyään enempi pissailu loppuu 15 min lenkin jälkeen ja merkkailun tarve on siis selkeästi vähentynyt.

Toisia koiria kohtaan muutos oli aluksi hieman huonompaan suuntaan, mutta se käytös tuntuu koko ajan normalistuvan ja tällä hetkellä ollaan oikeasti lähtötilanteessa leikkausta edeltäneeseen aikaan verrattuna. Toissa päivänä pidemmällä lenkillä tuli 10 koiraa vastaan ja kaikki ohitettiin normaalietäisyydeltä. Ensimmäinen vastaantulija, nuori, remmissä sinkoileva koira sai Domissa aikaan pientä hermostumista, ja toisena vastaan tullut kultsu (joka muistutti hyvin paljon siskon urosta) sai myöskin Domin varpailleen mutta siitä eteenpäin jokaisen kohdalla käytös oli rauhallisempaa ja loput ohitettiin hyvin rauhallisesti. Siedätystä..

Lampunvarjostin löysi tiensä Domin päähän jo viime viikolla, kun päiväsaikaan koiraa ei enää pysty vahtimaan. Alkuun meinasi lähteä seinät, tavarat pöydiltä jne. mukaan, mutta nyt osaa kävellä pöntön kanssa vähän rauhallisemmin, vaikka vieläkin vähän seinät kolahtelee ja ihmisiin se törmää lähes aina, kun yrittää tulla viereen :D Näin iloiselta se näyttää tällä hetkellä (kuva otettu kamerapuhelimella alkuviikosta):

Reppana, mutta minkäs teet. Ja kyllä se tuosta selviää, nykyään jo se on omaa päätään tunkemassa vapaaehtoisesti kauluriin, kun sen ottaa käteensä :) (Psst, se sai kyllä alkuun siitä herkkuja, sillä varmaan oli oma osansa :D)

Näin meillä, mukavasti menee mutta menkööt.

Kastrointi 10.10.2008

2008-10-10T19:07:00.004+03:00

Nyt on kastraatio suoritettu by Kirsti Syväri @ Hämeenkyrö. Kaikki meni hyvin ja koira on kunnossa. Mammaa se etsi katseella saman tien, kun heräili. Tosin se simahti saman tien uudestaan, kun menin viereen istuskeleen :) Mamman poika <3>

163e oli yhteishinta, siihen kuului operaatio + lääkepaketti kotiin varalle + matolääke ja kauluri. Sanoisin, että erittäin edullista, mielelläni olisin maksanut noin hyvästä palvelusta vaikka enemmänkin.

Kaikki meni tosi hyvin, tällä hetkellä (leikkaus suoritettu klo 10.30 mennessä) koira on sen oloinen, että välillä tulee mietittyä onko sille mitään operaatiota suoritettukaan Kolmen pintaan meni jo kovasti mun leivän perässä, heti kun jalat kantoi kävelyn verran. Siihen asti oli uninen kaveri, ei herätetty nukutuksesta lääkkein, että koiran sai helpommin kotiin ja kotiin tulomatka meni mukavammin, ei tarvinnut koiran puolesta pelätä, kun se takakontissa matkusti.. Ulkona käytiin käppäilyllä, komeesti jalka nousi eikä näytä tekevän kipeää yhtään, rappusiakin käveltiin jonkin verran ulos mennessä ja sisälle tullessa. Sitkee kaveri :)

Nyt se köllöttelee tuossa vieressä isännän bokserit jalassa :D "Lampunvarjostin" on tympeä, en halua sitä ainakaan nyt pitää Domilla, kun itse olen kotona ja voin sitä vahtia, mutta bokserit ovat varalla, jos se menee minulta näkymättömiin.

Tästä jatketaan mielenkiinnolla, saa nähdä näkyykö koirassa tulevaisuudessa muutoksia..

Prkleen BH! 5.10 Nokialla

2008-10-08T12:18:00.004+03:00

Otsikko tulikin jo oleellisin ja siitä voi varmaan helposti päätellä, että eihän se läpi mennyt. Oli erittäin hyvää, huonoa ja erittäin huonoa suorittamista.

Alusta lähtien Domi oli ihan hermona ja niin kyllä minäkin, mutta Domin piipatessa omakin jännitys vain kasvoi. Domi rupesi rauhottumaan, kun oltiin tarpeeksi hilluttu alueella ja välillä autossa rauhoittumassa täysin.

Osuus "huono": Seuraaminen remmissä oli tosi kehnon ja laiskan oloista siihen verrattuna, mitä olen saanut sitä reeneissä tekemään. Se seurasi kyllä, mutta erittäin haluttomasti ja todellakin sinne päin ja välillä tuntui, että olisin ollut koirani kanssa vain päiväkävelyllä. Ihmisryhmä meni parhaiten, vaikkei siinäkään kehumista (vaikka siinä mielessä onkin, että sitä ei harjoiteltu ennen koetta).

Osuus "erittäin hyvä": Vapaana seuraaminen oli juuri semmoista, kuin Domilta voi odottaa parhaimpana päivänä. Päivä ei muuten ollut paras, mutta suoritus aivan varmasti oli. Tuomariltakin ansaitut huomiot "koko päivän parhaimmasta seuraamissuorituksesta" ja kehut koiran taitotasosta. Sen seuraaminen oli aivan virheetöntä, käännökset todella tiiviitä eikä se kiinnostunut ihmisryhmästä toisesta koirasta puhumattakaan. Jäävissä istuminen meni mönkään, kun Domi päätti mennä silloinkin maahan mutta se ei kokonaiskuvaa haitannut. Maahan meno oli tuomarin mukaan erittäin energinen, kuten oli luoksetulokin. Domi vaihtelun vuoksi ei törmännyt minuun sitä vähääkään mitä normaalisti, vaan oli oppinut "jarrutusharjoituksista" oikean luoksetuloetäisyyden. Jes :)

Sitten se osuus "erittäin huono": Meidän koirakkoparina oli briardiuros ja minua hieman vanhempi nainen. Vein Domin paikallaoloon, joka lähtikin ihan hyvin. Domi ei keksinyt piipata, kun edeltävällä viikolla harjoituksissa (joka päivä paikallaoloa lenkillä olevien koirakoiden harmina) mutta se silti katseli tiiviisti koirakon suoritusta. Koirakko sai suorittaa seuraamiset ihan rauhassa mutta jääviin valmistautuessa Domi alkoi hieman piippaamaan. Maahan jäävään valmistautuminen jäi sitten puolittaiseksi, kun kuulin takaani Domin kimeän riemuäänen samalla, kun se sinkosi kohti koirakkoa. Nainen otti briardinsa kiinni ja hätisteli Domia kauemmas ja heilautti jalkaansa sitä kohti, jolloin Domi hieman pelästyi ja sain sen kiinni. Meidän suoritus oli sitä myöten siinä, hylätty aggressiivisuuden vuoksi.

Pettymys oli aivan valtava, kun siirryin Domin kanssa reunaan odottelemaan tuomarin arvostelua. Toinen koirakko ei saanut kunnon maahan menoa suoritettua, koska koira otti selvästi häiriötä Domista, joten heille annettiin toinen, ansaittu mahdollisuus muiden suoritettua. Tuomarin arvostelusta osa jo ylempänä tulikin, muuta lisättävää hänellä ei tuohon kohtaan juuri ollut, harmitteli tosin paikallaolon epäonnistumista, koska olisi mielellään koiran hyväksynyt jo vapaana seuraamisen vuoksi (aina ei voi voittaa).

Kilpailevalle koirakolle kävin esittämässä anteeksipyyntöni ja hän pahoitteli, kun oli Domia kenkäissy, johon oli pakko todeta, että "saa tehdä toistekin, se oli sen ansainnut". Nainen otti tilanteen todella hyvin minun onnekseni, ja saatiin asia sovittua helposti ja hänkin omia kokemuksiaan kertoili tokon paikallaolosta ja käski olla lannistumatta. Muutenkin ilmapiiri oli kannustava, vaikkei kukaan asiasta iloinen ollut eikä sitä hyväksynyt.

Kävin tuomarin kanssa juttelemassa samalla, kun hain kilpailukirjan itselleni. Hän kuvaili Domia seuraavalla tavalla "vahva, innokas ja erittäin vietikäs koira, jolla on taipumusta dominanssiin. Kyseesä ei varmastikaan ole mikään helppo koira ja kaiken lisäksi se tuntuu olevan aika viriili". Ei olisi paremmin voinut enää sanoa! Hän tsemppasi jatkoon, käski olemaan koiran dominoinnin kanssa tarkkana ja käyttämään tarpeeksi kovia keinoja sen hillitsemiseksi. Kentälle suositteli teknistä harjoittelua hieman pienemmällä vietillä, koska sitä koiralla on jo hyvinkin reilusti. Kerroin aiemmasta tilanteesta, jolloin koiraa ei tottistelu kiinnostanut ja vietti on rakennettu vasta viime vuoden kuluessa nykyisiin mittoihinsa, ja hän totesi silloin, että "hyvä, nyt tiedät kuinka nostaa viettiä ja sitä on siten helpompi laskea hieman alaspäin teknisemmällä harjoitteella". Totesi vielä, että jos olen samaa mieltä, niin kastrointi voisi auttaa asiaa, ainakin viriiliyden kannalta. Naureskellen totesin, että ensi perjantaina on sitten sen vuoro, joten hyvin sattui se vihje :)

Näillä eväillä siis eteenpäin. BH meni suomeksi sanottuna vituiksi tällä kertaa, mutta eiköhän me vielä joskus kokeilla uudestaan, paremmalla paikallaoloreenillä höystettynä.

Odotettavaa riittää siis tälläkin viikolla. Domin pallit lähtevät muille maille perjantaina klo 10. Toivotaan, että siitä on paljon hyötyä ja haittaa mahdollisimman vähän. Ainakin hormonitoiminnan kannalta leikkaus on varmasti hyvä, koska luulisi Domia(kin) stressaavaan jatkuva hormonihönkötys. Lisää kuulumisia sitten leikkauksen jälkeen..

BH-kenttään tutustuminen + rokotukset 15.9.

2008-09-19T15:21:00.004+03:00

Kenttä on nyt tsekattu. Kentän laidalta Domi löysi taas hirrrrrveesti uusia hajuja, kun käytin sen ensin asioilla mutta kentälle mennessä se oli hyvin nopeasti hakemassa minulta tekemistä. BH-kaavio käytiin läpi vapaana ja remmissä ollessa, ei taaskaan valittamista. Reenin puolessa välissä kentän laidalle tuli meille tuntematon ihminen odottelemaan vuoroaan ja sen koirakin siinä hössäsi, mutta Domia se ei kiinnostanut! :)

Päivällä käytiin vielä eläinlääkärivisiitillä ottamassa rokotukset kuntoon ennen skabaa. Dompalla oli alkuun perushösötykset käynnissä, mutta lääkärin tutkimuksessa se oli nätisti ja kovasti odotteli saavansa namia, kun lääkäri otti piikkejä kuorista. Mamma sentään reppanan palkitsi ;) Lääkäri kehui koiran olevan hyvässä kunnossa ja näytti tyrmistyneeltä, kun sanoin syöttäväni Brit-ruokaa (lääkäripaikka oli tietenkin Hill'sin kannalla, siihen ei kyllä vaihdettu) :D

Ensi kuulle olen suunnitellut kastraatiota. Sopivasti olisi työvuoroissa neljän päivän vapaa alkukuusta kokeen jälkeen, joten silloin taidetaan suunnata lääkärille X (vielä mietinnän alla, hintakyselyjä jo tehty muutamia) operaatioon.

Sekoilujälki ja BH-reenit

2008-09-11T09:31:00.003+03:00

Hanne ja Mici (pikkusaksalainen 5kk) tulivat Kangasalan kentälle avuksi BH-koetta ja siihen reenaamista varten. Mikäli edellisen päivän reenit menivät nappiin, nyt tekemistä sitten riittikin.

Ajettiin ensin molemmille koirille jäljet kentän reunaan. Micille peltojälkityylillä, Domille metsäjälkityylillä. Micin suorituksessa ei juuri moittimista ollut, se on aloitellut peltojälkeä vasta jonkin aikaa sitten ja mielestäni suoritus näytti hyvin tarkalta. Yhdesti se taisi haaveilla, kun käveli pää pystyssä askeleen ohi, mutta Hanne ohjasi koiran takaisin oikeaan paikkaan.

Domista taas huomasi, että jälkeä ei oltu ajettu hetkeen ja sitten tyhmis mamma tekee jäljen paikkaan, jossa on toisten koirien hajuja ja vielä ensimmäinen jälki vähään aikaan. Domin jälki meni siis häseltämiseksi. Alkuun se näytti siltä kuin ei olisi ikinä jäljellä käynytkään. Haahuili nokka pystyssä ja toiminta oli sen näköistä, että "aja mamma itte jälkes!". No, kun tarpeeksi monesti ohjasin nokan oikeaan paikkaan ja hoin jälkikäskyä, Domillekin alkoi menemään homma taas kaaliin. Välissä oli muutaman kymmenen metrin hyvä, normaalilta Domin jälkityöskentelyltä näyttänyt pätkä, mutta lopun 10m menikin sitten plörinäksi.

Koirat oli hetken autoissa ja aloitettiin tottistelut. Domi aloitti perus älämölönsä, kun huomasi, ettei tullutkaan ainoana pois autosta. Hanne ja Mici meni edeltä kentälle ja aloitti oman reeninsä, kun taas sain itse hetken odotella, että Domi rauhoittui. Sen toiminta saa minut hermostumaan, jolloin Domi tietenkin itse kasvattaa vielä kierroksia. Laskeskelin itsekseni numeroon x asti ennen kuin koira rauhoittui ja päästiin kentälle asti. Otin alkuun pikkupätkän leikkiä, että koira ymmärsi homman nimen. Se taistelikin pallosta hyvin, mutta kun tuli sekunnin tauko, se alkoi heti ihmettelemään Micin toimia.
Lähdin seuruuttamaan koiraa ja alkuun sillä taas meni hetki ihmetellessä, mutta jostain kummasta syystä se alkoi yhtäkkiä seuraamaan kuten kuuluu. Välillä se yritti vilkuilla Miciä, mutta kuitenkin oli tarkkaavainen ensimmäistä käännöstä lukuunottamatta. Domi tottui nopeasti toisen koiran läsnäoloon ja luottamukseni koiraa kohtaan kasvoi koko ajan. Lopulta otin jäävät, jotka onnistuikin hyvin. Tosin edellisessä tekstissä mainittu maahanmeno istu-käskyllä toistui, mutta toisella yrityksellä koira teki oikein.

Remmissä seuraaminen on aina ollut Domille se huonompi osaamisalue. Vapaana seuraamisessa se ei ota minusta niin suurta painetta (?) kuin kiinni ollessaan ja toimii vapautuneemmin, siksi en sitä ottanut nyt.

Loppuun otin Domille paikallaolon. Sitä ei olla reenattu noin suunnitellusti aikoihin (mitä nyt välillä käyttänyt ohikulkevia koirakoita hyväkseni), mutta se sujui lähtökohtiin nähden hyvin. Tosin, Domi piippasi alkuun ja se kääntyi suorasta maassa olosta hieman vinoon katse kohti Miciä ja Hannea. Lopulta se kuitenkin hiljeni, maassa oloaika yhteensä n. 6 min, ja tästä ajasta hiljaa n. puolet. Kun koira oli kuten kuuluu, kävelin sen viereen, otin perusasentoon ja vapautin. Leikittiin palkaksi. Lopuksi halusin vielä ottaa koirakot vierekkäin ns. lopetusasentoon (koska lähtöasento jäi tekemättä häsellyksessä). Hanne ja Mici olivat jo perusasennossa ja seuruutin Domin heidän viereen n. 5m päähän. Dompalla oli pikkuisen vaikeuksia itsehillinnässä mutta kyllä se siinä kuitenkin pysyi. Hanne ja Mici poistui kentältä ensin ja heitin vielä Domille muutaman kerran palloa palkaksi.

Kaiken kaikkiaan reeni oli hyvä. Odotin Domilta häsellystä, mutta kuitenkin seuratessa se lopetti sen paljon nopeammin kuin kuvittelin ja paikallaolo oli harjoitusmäärään nähden varsin hyvä ja se pysyi koko ajan paikoillaan (pientä hivuttautumissiirtyiliä lukuunottamatta) Micin luoksetuloista huolimatta.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu varmaan se, että Domi väsyttää itsensä nopeasti omalla sekoilullaan. Sen olisi silti kuitenkin jaksettava olla innostunut ja tehdä töitä 20min + kaupunkiosuus päälle, saa nähdä miten käy.. Toivon kuitenkin, että saamme suorittaa tottiksen ensin mutta nyt, kun se on sanottu ja toivottu, niin niinhän tietenkään ei tapahdu.

Ensi viikolla on tarkoitus mennä tutustumaan BH-kenttään, kun mahdollisuus nyt on. Totutan Domin sinuiksi kenttään ja seuraavat reenit järjestän jonkun tutun koirakon kanssa. Kokeeseen on vajaa kuukausi aikaa, joten keskeneräisenä sinne kyllä mennään, mutta jos joudumme uusimaan niin so be it :)

Tottikset 6.9.2008

2008-09-11T09:18:00.002+03:00

Homman nimi oli uusi kenttä ja lyhyt, motivaatiota ylläpitävä reeni.

Löysin uuden kentän Kangasalan puolelta, jonne aion palata vielä uudelleenkin, mahdollisesti kentän omistavan seuran jäsenenä. Ihana, iso nurmikenttä kolmella eri mallisella A-esteellä ja yhdellä metrisellä hyppyesteellä varustettuna.

Domi oli alkuun ihmeissään uudesta kentästä. Se yritti haistella ympäristöä, mutta estin sen ja lähdin heti hetsaamaan koiraa antamatta sille kuitenkaan puruja. Domi teki moitteettoman seuraussuorituksen ja otin myös nopeat jäävät liikkeet siihen mukaan. Ei valittamista. Domilla on välillä taipumusta mennä istu-käskyllä maahan (ennakointia?), mutta nyt istumaan mentiin ihan oikealla käskyllä, kuin myös maahan.

Lopuksi otin vielä huvikseni A-esteen Domille. Olen aiemmin tehnyt A-estereeniä leluilla ja auttanut taputtamalla esteen päältä oikean paluureitin näyttämiseksi. Tänään kuitenkin vaihdoin noutokapulaan. Heitin kapulan esteen yli, odotin, että koira otti kontaktia ja päästin sen kiipeämään huutamalla AAAA (:D). Domi nousi esteen vauhdikkaasti ja kun en enää nähnyt sitä, huusin tuo-käskyn, jonka jälkeen koiran pää ilmestyi esteen päälle kapula suussa ilman mitään apuja. H Moilasena katselin Domin tuloa, jonka se päätti aivan oikeaan asentoon eteeni. Vapautin koiran nopeasti ja sitten alkoi sellaiset bileet, että ei ole ikinä nähty, yllätyin nimittäin toden teolla Domin suorituksesta! Domi katseli ensin ihmeissään, että "nyt se mamma sekos", mutta sitten se itsekin tajusi kuka juhlan aiheena oli ja alkoi heti äijäilemään ja kuljeskelemaan pää pystyssä pallonsa kanssa.

Mahtavaa Domi!

Tottistelua

2008-08-14T10:05:00.002+03:00

Otettiin Domin kanssa pikkutottikset eilen lenkin yhteydessä. Viime kerrasta viisastuneena halusin kokeilla, kuinka hyvin koira toimii uudenlaisessa tilanteessa.

Koiraa ei tarvinnut kentälle tullessa hetsailla, joten aloitin suoraan lyhyellä seuraamispätkällä ja vapautin koiran samalla heittäen pallon itsestäni taaksepäin. Domi oli hyvin mukana ja bongasi pallon nopeasti hetkisen ihmettelyn jälkeen.

Seuraavana kokeiltiin ihan uutta juttua, josta koira hieman häkeltyi mutta teki kuitenkin kuten pyydettiin. Käskin koiran istumaan, siirryin viitisen metriä sivummalle ja heitin pallon niin kauas kuin pystyin. Koira tietenkin ajatteli aluksi pääsevänsä suoraan pallolle vapautuksesta, mutta käskinkin sen suoraan sivulle pallon jäädessä kentälle. Jouduin toistamaan seuraa-käskyn, mutta toisella koira suorastaan supervauhdilla tuli sivulle. Vapautin sen hakemaan palloa, kun se otti kontaktin ja siitähän se riemu repesikin, kun Domi lähti vauhtiin jonkun kummallisen riemuhypyn kautta :D

Toistin reenin kerran ja sitten tehtiin hieman muunneltu harjoitus niin, että heitin pallon ja käskin koiran sivulle, kuten edellä, mutta sitten tehtiinkin seuraamista hetken aikaa. Alkuun Domi oli hiukan haluton lähtemään pallosta pois päin ja jouduin jälleen toistamaan seuraa-käskyn (se siis käytössä yhtenä käskynä sivulletulon ja seuraamisen kanssa), mutta toisella Domi otti oikean paikan ja seurasi tiiviisti. Heti, kun muutos oikeaan tapahtui, vapautin koiran hakemaan palloa. Jälleen Domi oli errrrittäin riemuissaan vapautuksesta ja sinkosi kohti palloa.
Toistin tämänkin harjoitteen ja jälkimmäisellä kerralla tehtiin pidempi seuraamispätkä, kierrettiin pallon ympäri ym. Tällä kertaa Domilla ei ollut juuri vaikeuksia seurata kuten kuuluu, kai se jo tiesi, ettei palloa hylätä kentälle :D Pallon ollessa suoraan edessä n. 30 m päässä, pysähdyin ja Domi tuli perusasentoon, ja otin siitä eteenmenon. Kun Domi lähti juoksemaan pallon kanssa takaisin kohti minua, käskin sen maahan makuulle. Domi toimi hyvin vikkelästi (ollaan tehty näin ennenkin) ja hetken kuluttua vapautin Domin ihan vain vapaa-käskyllä. Palloleikit otettiin vielä palkaksi.

Hyvää suorittamista Domilta, vaikka ennen ei olla moisia kokeiltu. Alkuun tuplakäsky, mutta haitanneeko tuo, kun toisella harjoituskerralla sitä ei enää tarvittu.

Loppukuusta olisi tarkoitus lähteä Tornio/Oulu-reissulle, joka huipentuu saksanpaimenkoirien suojelun sm-kisoihin. Domi tosin jää kotiin/mökille viettelemään ansaittuja vapaapäiviä :) Sitä ennen olisi tarkoitus käydä jäljellä ja esineruudussa katsastamassa koiran tämän hetkiset kyvyt, saa nähdä kuinka ehditään.

Amppari ei tykännyt Domista..

2008-08-11T10:45:00.003+03:00

Eilen piti hieman panikoida koiran tilanteesta, kun lenkillä ampiainen pisti Domia alahuulen takaosaan. Ampiainen oli ilmeisesti lentänyt Domin etujalalle, jota koira tietenkin ihmetteli ja otti tunkeilijan suuhunsa. Yhtäkkiä alkoi kuulumaan leukojen naksuttelua ja kun karjasin irti, niin koira tiputti ampiaisen maahan. En tajunnut heti siinä, että piikki oli vielä huulessa. Kotiin päästyämme (amppari pisti onneksi 15 m päässä kotiovesta) syötin koiralle 3 kyytablettia lihapullien sisällä ja juotin vettä perään. Huomasin piikin huulessa, kun pistokohta turposi hiukan mutta tunnin kuluessa turvotus laski. Tarkkailin koiran oloa varmaan liikaakin ja tarkistelin välillä, et se on edelleen hengissä. Testasin koiran koordinaatiokykyäkin lihapullalla, ja sen verran nopeasti se pyöri, meni istumaan ja maahan ym., että totesin sen olevan ihan kunnossa :)

Olimme lähdössä kuitenkin pois kotoa miehen kanssa, joten tuli huoli, että uskallanko jättää koiraa yksinään. Kaveri ei ollut kotona, joten hänelle en voinut Domia viedä hoitoon, mutta soitin sitten päivystävälle eläinlääkärille, joka totesi, että hän uskaltaisi kyllä jo jättää. Jos allerginen reaktio olisi tullut, pistosta olisi kulunut max puoli tuntia, kun olisin huomannut koiran tilassa merkittäviä muutoksia. Tapahtumasta oli kuitenkin jo lähes kolme tuntia, joten eläinlääkäri oli sitä mieltä, että koira pärjäilee kyllä ja vaaran pitäisi olla ohi. Hengitysteiden turpoamisesta olin eniten huolissani, mutta senkin suhteen ongelman pitäisi olla ohi.
Tulevaisuuden varalle eläinlääkäri ohjeisti, että yksikin kyytabletti riittäisi ja jääpalalla voi pistokohtaa hieroa kutinan/kirvelyn hellittämiseksi. Kuitenkaan kolmesta tabletissa ei tuossa kohtaa ollut yliannostusvaaraa, se olisi kuitenkin lääkärin mukaan normaali lääkemäärä kyyn purematapauksessa tuon kokoiselle koiralle. Missään vaiheessa koira ei kuitenkaan huultaan yrittänyt raapia, joten se oli hyvä merkki ja ehkä oman mielentilan (ja koiran kutinan?) helpottamiseksi liiallinen annostus oli tässä kohtaa hyväksi, kun ensimmäinen laatuaan oli.

Kotiin tultiin kyllä kohtalaisella kiireellä (toim. huom. liikennesääntöjä noudattaen :) ja pelko persiissä, mutta ihan kunnossa Domppa oli. Piti kuitenkin antaa vielä lihapullaa ihan taas oman mielentilan kohentamiseksi :D

Kaikki hyvin, loppu hyvin. Joidenkin mielestä suuri vaiva pienestä asiasta, mutta kun en ole moiseen ennen törmännyt, niin paniikkiakin ehdin kehittelemään. Mamman poika kuitenkin kyseessä :)

Kiitokset Karolle henkisestä tuesta ja pahoittelut herättämisestä ;) Ja Katille kiitos päivystävän eläinlääkärin numerosta, veikkailisin (vaikken toivo), että sille tulee jatkossakin käyttöä.

Ei-niin-suunniteltu bh-reeni

2008-08-07T17:29:00.002+03:00

Kerrankin käy tuuri, kun olen menossa koiran kanssa kentälle lenkin ohessa! Menin kentälle lenkin lopulla ja siellä oli pikkupoika äitinsä kanssa leikkimässä. Ehdin ottaa pari hassua seuraamispätkää, kun huomasin, että toinen koirakko oli tulossa lähes kohti ohittaen vielä toisenkin lenkillä olleen koirakon siinä matkalla. Pistin äkkiä koiran paikallaoloreeniin siksi aikaa, että seurasin minne kentälle tullut koirakko oli menossa, ja he eksyivätkin juttelemaan lapsen ja äidin kanssa.

Aloin käyttää loistavaa häiriötä hyväkseni ja otin Domin sivulla olon kautta seuraamiskaavioon. Sillä meni hetki ihmetellessä tulijoita, mutta heti, kun päästin koiran irti, se toimi paljon paremmin eikä kentällä olijat enää haitanneet. Otin alkuun testiksi lyhyen seuraamispätkän ja palkkasin heti muutaman askeleen jälkeen, kun huomasin, että koira ei haahuillut vaan teki niin kuin oli tarkoitus. Tämän jälkeen otin pidemmän pätkän seuraamista. Ihmiset ja koira seisoivat lähes keskellä kenttää, joten seurautin Domin heistä n. 15 m päästä ympäri, täysi neliö tehtiin ja sen jälkeen palkkasin kunnolla. Otin vielä kaksi jäävää, toisen istumisena ja toisen maahanmenona eikä Domilla mitään ongelmia ollut. Lopuksi jätin koiran vielä paikallaoloon ja pidin sitä siinä niin kauan, että koirakko lähti kentältä (tosin, ei siinä mennyt kuin 5 min). Tämän jälkeen leikin Domin kanssa palkaksi ja sain sen hyvässä vireessä ja vieläkin työhaluisena lähtemään kentältä, eli juuri niin kuin pitääkin.

Domilla on selvästi huomattavasti käytöksestä, että konkreettiset rajoitukset (remmi ym.) vievät sen työhalua selkeästi. Jos olisin tuossa tilanteessa vetänyt seuraamista liinan kanssa niin olisin luultavasti kiroillut ensimmäisen pätkän jälkeen koiran motivaation puutetta. Siinä on siis selvä reenaamiseen paikka.

Olen kuitenkin erittäin ylpeä Domista. Se selvästi osoittaa minulle välillä pitkää nenää, kun pääsee yllättämään (eli kun luotan itseeni ja koiraan tarpeeksi ja annan sen näyttää osaamistaan) ja tässä kohtaa on sitten itsellä reenaamisen paikka. Täytyisi pitää mielessä, että tuo koira on erittäin fiksu ja minulle töitä tekevä, kun sille antaa mahdollisuuden. Muistan ehkä ikuisesti, kun Oulussa reeneissä tottisteltiin poikkeuksellisesti parettain ja minun oli aika ottaa Domin kanssa luoksetulo kentän koko pituutta hyväksikäyttäen. Menin pikkuiselle sivupolulle varmistaakseni Domin mielenkiinnon ja Timppa huusi kentän reunalta, että "ei sun tarvi piiloon mennä, kyllä se koira tulee ilmankin!".

Jos luottaisin koiraan superisti, niin luultavasti ohituksiakin voisi kokeilla vapaana, mutta siinä on hyvin paljon kyse ohitettavasta koirasta, joten siihen en ole ihan heti lähdössä.

Tämän päiväinen reeni oli kuitenkin hyvä osoitus alkuun koiran aliarviomisesta, mutta kyllä se osaa ja on meinaan niin äijjää, kun meikäläinen on h-moilasena ja Domi saa suuret kehut :) Hyvä Domi!

Töitä odotellessa..

2008-07-31T14:33:00.002+03:00

Töissä on hyvä päivitellä blogia, kun ei ole hommaa ja silti täällä istumisesta maksetaan :D

Dompan kanssa on edellisen reenipäivän jälkeiset päivät vietetty aika lunkisti . Juhlien suhteen on reilusti ollut hommaa, joten Domppa on joutunut tyytymään hieman vähempään kuin normaalisti, mutta ollaan käyty illan viiletessä kentällä leikkimässä ja ihan vaan otettu leikin lomassa nopeita istumisia, maahan menoja, luoksetuloja ja eteen menoja. Tarpeeksi nopeasta suorituksesta lentää pallo, verkkaisemmasta saa vaan kehun ja heti perään uusi yritys. Liian hitaasta ei heru mitään muuta kuin "höh, pässi"-mutinat :D

Kävi tuuri, kun Domi pääsee hyvään hoitopaikkaan juhlien ajaksi :) Sen (eikä mun) hermoja ei tarvitse koetella kotona väen paljouden keskellä, vaan se pääsee paikkaan, jossa taatusti saa rapustuksia ja leikkikavereita (joskin kaksijalkaisten muodossa) :) Hyvällä mäihällä se tekee vielä visiitin hevostallillekin, sieltä odotan kuulumisia mielenkiinnolla, että miten haukku on hevosiin suhtautunut. Jännää :)

BH-kaavion testailua

2008-07-29T08:27:00.000+03:00

Eilen käytiin Domin kanssa BH-kaavio läpi. Tai siis, luulin käyväni, mutta reenin jälkeen tajusin unohtaneeni puolet ja jotain tein liikaakin :D Mutta eipä tuo haittaa, eipähän koira ala ennakoimaan, kun BH-kaavio muuttuu joka kerta ;)

Hetsasin koiraa hieman ennen varsinaiselle kentälle siirtymistä ja aloitin ihan alusta normaalilla kiinni seuraamispätkällä. Domilla oli oikeastaan ensimmäistä kertaa katse lähes koko ajan minun silmissä, eikä mahan seudulla niin kuin yleensä (onkohan se joku vinkki, että nyt näkee minutkin mahan takaa? :D). Seuraaminen oli todella tiivistä ja hyvää ainakin ihan vierituntumalla. Häntää ei juuri heiluteltu mutta se ei ole ollut Domilla tapana muutenkaan (mistä sitten lie johtuu).
Seuraaminen meni siis hyvin. Mokasin itse kohdassa, jossa olisi kuulunut olla pelkkä pysähtyminen, mutta olin muistavinani, että siinä olis ollu jäävä, joten jätin Domin siihen istumaan, ja suoritus oli erittäin nopea, joten eipä siitä reenistä ainakaan haittaa ollut :D
Henkilöryhmää ei ollut, mutta tein oman kahdeksikkoni ja jatkoin siitä vapaana seuraamiseen. Se, jos mahdollista, oli vielä tiiviimpää ja Domi pysyy hyvin mukana käännöksissä ym. Taas otin istumisjäävän pysähtymisen kohtaan mutta suoritus ei aiemmasta muuttunut :)
Maahan jäävän unohdin tehdä kokonaan, hyvä suoritus itseltäni täysin paineettomassa tilassa :D Mutta tiedän Domin sen haltsaavan istumista paremmin, joten siitä ei tarvitse repiä ressiä.

Lopuksi vasta palkkasin Domin valtaisilla kehuilla ja kunnon leikillä ja koira oli itsekin silmin nähden tyytyväinen suoritukseensa :D Suorituksen välissä kehuin muutaman kerran ja olin koko ajan itse tyytyväinen koiraan, joten nekin (tai ensimmäisen ainakin) voi varmaan laskea palkaksi.

Ennen lopetusta otin vielä n. 5 min paikallaolon. Häriöitä ei juuri tullut sen aikana yhtä lenkkeilijää lukuunottamatta (reeniaika 23.00 pintaan), mutta saipahan koira ainakin kehut oikeasta suorituksesta, kun se kentän toisessa päässä kökötti ja piti tarkasti kontaktia minuun (välimatka lähes käytössä olleen jalkapallokentän pituinen).

Loppuun kunnon leikit ja sitten käppäiltiin kotiin vapaana. Domppa tassutteli metrin mun perässä lähes koko matkan ja otti lunkisti :D

Pitkästä aikaa..

2008-07-28T09:18:00.001+03:00

Kotisivujen päivittely on jäänyt ajanpuutteen/laiskuuden vuoksi, joten päätin avata uuden blogin, että saa ees kuulumisia kehiin :)

Domilla menee hyvin. Se on pysynyt terveänä ja se on ehkä hieman myös rauhoittunut.. vaikkei sitä kaikki uskoisikaan :D Tutuista henkilöistä tykätään edelleen niin kauheeeesti, mutta jos Domi ei saa huomiota hihhuloimalla, niin se rauhoittuu nopeasti.
Tekisi melkein mieli pitää koira kotona perjantaisten juhlien ajan, mutta vieraita on tulossa niin paljon, että koiralle ei tilaa jää ja Domilla voisi siinä kohtaa (allekirjoittaneesta puhumattakaan) palaa käpy, pinna ja päreet.

Tottistelu on hoitunut pääasiallisesti kahden kesken koiran kanssa läheisellä kentällä. Häiriötekijöitä on onneksi ollut hyvin, ohikulkevia koiria, poikia pelaamassa futista yms.
Domilla on työskentelymotivaatio selvästi parantunut, kun oma aika sen kanssa on vähentynyt töiden takia, joten se haluaa vissiin näyttää parastaan silloin, kun pääsee meikäläisen ilmeeseen vaikuttamaan :)
Itsekseni olen BH-kaaviota tankannut päähäni, mutta tänään vissiin pistän Domin kokeeseen. Eilisen hyvin lyhyen tottistelun perusteella huolta ei ole, ja tottis onkin kohtalaisen varmanoloista aina. Ne muut BH-kokeeseen liittyvät jutut sitten enemmän mietityttääkin, mutta toivottavasti nekin sujuu. Reenejä ja tulikoe on tarkoitus järkkäillä lähiaikoina. .. Ja tästä voi ehkä päätellä, että BH on edelleen tavoitteena tälle syksylle :D Koepäiväkin on pohdittuna, katsotaan sitten myöhemmin mikä on toteutuksen laatu.. *köh*